Toipilaana olo on sitten tylsää. Mieli tekisi jo pestä ikkunoita ja tutkia pihamaata, kun kerrankin on aikaa ja aurinko paistaa, vaan eihän sitä voi. Ettei paraneminen tyssää ja muutenhan sitä voisi jo töissäkin olla. Sen verran olen kuitenkin puuhaillut, että otin pelargonioista muutaman pistokkaan. Jostain syystä ne eivät tänä talvena paljonkaan kasvaneet, joten pistokkaista ei kerrankin ole ylitarjontaa. Itse asiassa päädyin vain kolmeen :) Aiemmin talvettelin myös verenpisaroita ja lisäsin niitäkin pistokkaista, jolloin tuohon lukuun sai lisätä nollan. Taimikaupoista saa pelargoneja halvalla, joten taloudellisesti pienimuotoisessa pistokaslisäyksessä ei ole ehkä kauheasti järkeä, mutta se on kivaa ja helppoa, paljon helpompaa ja nopeampaa kuin siemenkylvöt. Se on myös ekologista ja pistokkaita on kiva vaihdella tuttujen kanssa. Kun vielä jättää nimeämättä pistokkaat ja istuttaa useita samaan purkkiin, on täydellinen yllätys, millainen kukinta siitä lopulta kehkeytyy (heh, melkein itsekin uskon, että tahallaanhan minä aina taimilaput unohdan tai sotken ;). Jokaisella on varmasti joku mummo, kummi tai sen kaima, jolta voi ohimennen pyytää pikkuruisen pistokkaan nenäliinaan kietaistavaksi, käsilaukun pohjalle unohdettavaksi ja lopulta multaan tökättäväksi. Nyt on sen aika !
(Tarkempia ohjeita on netti pullollaan, pääpointti on laittaa pistokas multaan niin, että mullan alle ei jää lehtiä ja pitää se kosteana valoisassa paikassa, tässä on vaikea olla onnistumatta.)
