Kevät on täällä! Lämpömittari näyttää +10 ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. I-ha-naa.
Vaikka kaikessa on tietenkin puolensa. Tyngäksi jäänyt talvi teki sen, että rapakausi on kestänyt pian kuukauden verran. Kaupungissa kadut näyttävät ihanan kuivilta, mutta täällä maalla rapaa riittää. Hiekkatiet ovat niin kamalassa kunnossa, että muta oikein upottaa. Pesen koirat joka lenkin jälkeen, mutta silti tuntuu että hiekkaa on kaikkialla. Ja olen edelleen sitä mieltä, että rempan ensimmäisessä vaiheessa rakennettu kuraeteinen tassujenpesualtaalla on parasta, mihin ollaan koskaan sijoitettu euroja.
Tiedän, että kanervien vaihtaminen narsisseiksi on yhtä kuin takatalven manaaminen. Ja kas kummaa, narsissien istuttamisesta on nyt kaksi päivää aikaa ja iltapäivälehdet ilmoittavat viikonloppuna saapuvasta lumimyräkästä. Hei Suomen kansa, olen pahoillani! En olisi saanut hätäillä narsissien kanssa...
Jos vain Forecan ennustamat -12 asteen yöpakkaset oikeasti toteutuvat, on luonto jälleen kerran pulassa. Pihassa nimittäin pukkaa tulppaania, narsissia ja krookusta joka multakikkareesta. Kukkaparat, jos ne nyt saavat lunta ja pakkasta niskaansa. Jouluruusuhan yritti kukkia joulukuun lopulla, kun oli niin kamalan lauhaa. Yhtäkkinen talvi lopetti kukan aikeet ja tuolla se on kukkapenkissä paleltuneine kukkanuppuineen. Tällainen äärilaidasta toiseen poukkoileva talvi on varmaan kasveille aika raskas, muusta luonnosta nyt puhumattakaan. Lintujen kevätmuuttokin on kuulemma käynnistynyt.
Mutta ehkä ne on Forecalla kilttejä ja peruu sen typerän takatalven?
Masennusherkkien ihmisten sanotaan masentuvan keväällä, kun valon määrä kasvaa ja pitäisi piristyä pitkän talven jälkeen. Meillä täällä retkottaa yksi kevätmasiksesta kärsivä rhodesiankoira. Mikään ei huvita (paitsi syöminen tietenkin) ja missään ei ole hyvä. No ehkä se elämä vielä voittaa tuolla aavistuksen turhan inhimillisellä koirallakin...