Perjantai on viikon paras päivä. Vaikka kuinka ajatusta pyörittäisi mielessä tai yrittäisi avoimin mielin ajatella asiaa muilta kanteilta, päätyy aina perjantaihin. Olo on jotenkin väsyneen kevyt ja huoleton. Työpäiväkään ei tunnu yhtä raskaalta. Yleensä on sopiva kiire tai sopivan löysää - miten vain. Sen jälkeen on aika perjantain huviajelulle - ruokakauppaan. Silloin on ihan eri ote ostoksiin kuin vaikka. maanantaina. Maanantai menee vähän vielä viikonlopun sumussa, on jotenkin lamaantunut olo, päivä menee jotenkuten vähän kuin huomaamatta. Tiistaina todellisuus iskeytyy kunnolla tajuntaan. Tämä on nyt tätä. Työviikkoa jäljellä vielä neljä päivää ja arki on päässyt kunnolla käyntiin pyykkeineen ja jumppakassin etsinnällä ja läksyjen tarkastuksilla ja lappusten paniikkitäyttämiselle koulua varten. Alkuviikosta kaupassa hintoja tarkastetaan tarkasti ja ostetaan herkuksi korkeintaan vauvaporkkanoita tai pieni lakupötkö. Mutta perjantaina ote höltyy aivan. Tuoretta vastapaistettua leipää, kyllä kiitos. Suklaavanukasta, juu kuusi purkkia. Irtokarkkihyllyssä tytär ja äiti pääsevät oikein hulluttelemaan. Ei lasketa ottaako kaksi isoa hammasrivistöä vai viisi. Ja suklaalevy vielä siihen päälle (äidille).
Perjantaina pyykit saa odottaa - ja odottaahan ne. Tytölle ei tarvitse miettiä mitään erityisen kehittävää puuhaa, tv kelpaa hyvin. Itselle varsinkaan ei tarvitse miettiä tekemistä. Riittää että on vaan. Korkeintaan lehtien selailua, herkuttelua, kirjan lukemista, herkuttelua, syömistä, herkuttelua, puhelua kaverille.
Kotona tyttökin saa syödä suklaavanukkaan ennen päivällistä - lättyjä. Sen jälkeen ainoa ponnistus onkin vaihtaa asentoa sohvalla ja kurkottaa kohti karkkipussia. Onhan perjantai. Ja toisin kuin viikolla, tuntuu ettei ne perjantain herkuttelut edes lihota. Kevyt, huoleton perjantai. Kaikki on ok.
Friday I'm in love.
xx