Saatuamme vihdoin ruokailuhuoneesta sängyt yläkertaan, kannoimme molemmat pöytämme tilaan väliaikaiseksi asetelmaksi. Emme ole hankkineet ruokailuhuoneeseen vielä ainuttakaan huonekalua ja aijomme vielä repäistä seiniltä tapetit alas. Sitä ennen huoneesta tulee kuitenkin vielä väliaikainen keittiö keittiörempan ajaksi sekä väliaikaolkkari olohuoneen tapetoinnin helpottamiseksi. Huonetetris jatkuu, mutta toistaiseksi nautimme ruokasalin arvokkaasta meiningistä.
Turkoosissa ruokasalissa on vähän vinksahtanut tunnelma. Ovenkarmi ja verhot puuttuvat. Taulut heiluvat seinillä miten sattuu ja katossa roikkuu raukka hehkulamppu johdossaan. Huone kaikuu, koska iloisia räsymattoja lukuun ottamatta salissa ei ole kangasta. Kaiku tekee ruokailuhetkistämme entistä arvokkaampia. Ojentaisitteko leipää sieltä? Kiitos rakas! Miten päivänne on sujunut? Oikein hyvin rakas, kävin flippaamassa keittiökaupassa. Jaahas sepä mielenkiintoista. Poika istuu pöydän päässä norsunluutornissaan ja hihkuu huoneen täydeltä.
Koska Hippi on hoitovapaalla ja minun duunini eivät ala ennen aamukahvia, olemme syöneet ruokailusalissa aamupuuroa porukalla. Joka aamu kevään valo tuntuu kirkkaammalta. (Tai ehkä me olemme aamu aamun jälkeen mönkineet aina vain myöhemmin ruusukammaristamme.)
Salissa on pidetty jo äänekkäitä illanistujaisia ja hauskoja kahvikutsuja. En ole koskaan asunut kodissa, jossa olisi ruokapöytä muualla kuin keittiössä, ellei kaksiomme avokeittiötä lasketa. Ehkä sen takia ruokailuhuone tuntuu aika fancylta. Näin niin kuin ajatuksen tasolla, toistaiseksi. (Yritän ymmärtää, jos kaikki eivät kuvaisi saliamme sanalla fancy). Hippi sanoo huonetta jo kirjastoksi, koska ruokailuryhmän lisäksi suunnitteilla on kirjahyllyt.
Välillä ollemme kutsuneet illallisvieraita maistamaan Hipin itsetekemää makkaraa. Joinain iltoina minä olen tehnyt ylitöitä ja istunut koneen kanssa kaikuvassa tilassa kynttilän valossa. Ruokasalissa on hyvä fiilis, siitä tulee kiva huone. Sitten joskus. Kävin jo tunnustelemassa keittiökaupassa ja reissu oli kokolailla verrattavissa tapettisekoiluihini.
Oli mulla ne mitat täällä jossain, oho se lappu unohtui kotiin ja odota mää soitan kotiin ai nyt multa loppu akku, oota mää näytän täältä koneelta kuvan mun poikaystäväs..keittiöstä...Hörhöiltyäni tunnin valitsin sadasta vaihtoehdosta koivuovet, jotka eivät olleet vain helvetin kalliit, mutta myös suunnilleen samanlaiset kuin naapurin muijalla. Psykopaattimatkija vauhdissa. Keittiösuunnittelija katsoi esittelemääni tapettivalintaa sekä päässäni olevaa jättimäistä leopardirusettia Ootko tosissas -ilme naamallaan, mutta sovimme uuden tapaamisen. Iltapäivällä Hippi kävi Nekalan kierrätyskeskuksessa tsekkaamassa vanhaa kaappia, joka maksoi kuusikymmentä euroa. Hyvää keittiöprokkista meille vaan ja onnea kaikille, jotka joutuvat osalliseksi keittiöömme muissa kuin syömäpuuhissa.
Sillä aikaa nautimme äkkiväärän ruokasalin tunnelmasta ja keittiössämme on hyvä tilaa jalkapalloilulle.
Kun paapa galla, eli barbapapa-pallo, helisyttää keittiönikkunaa, se on hyvä ylärima! Eli melkein MAALI!