Voiko mikään kotona olemisessa olla parempaa kuin se, ettei aamulla tarvitse hosua? Kun lapsi herää, voin nuokkua vielä hetken aikaa ja ehdin juomaan kaksi kupillista kahvia päivän käynnistämiseksi (arkena ensimmäinenkin jää kesken, yleensä lojumaan eteisen lattialle, missä olen vielä hätäpäissäni ryystänyt niin paljon kuin mahdollista ennen kuin juoksen viemään lapsen hoitoon). Voidaan lähteä ulos ilman kiirettä ja funtsia rauhassa päivän suunnitelmia. Kuulostaa ihanalta. Mutta eihän se ihan aina noin mene.
Toinen vaihtoehto on, että lapsi herää pahalla päällä, repii tukasta jos en nouse heti, pyytää leipää mutta saatuaan sen käteensä heittää heti lattialle, koska haluaakin puuroa, ulos lähteminen on hankalaa koska lapsi haluaa balleriinat, vaikka äiti vaatii laittamaan kunnon kengät, ja toki äidilläkin on kaikki omat vaatteet likaisena, tukka sekaisin ja puhelin sekä avaimet hukassa.
Kumpaakin aamutyyppiä tarvitaan. Tänään onneksi edellisen mukainen meininki, mutta joku päivä jälkimmäinenkin iskee, ihan vain muistuttaakseen, että aina ei voi olla kivaa ja helppoa. Mutta ehkä seuraavana päivänä taas on. Ja sehän tässä maalimmassa onkin niin hienoa, että mikään (niin hyvässä kuin pahassakaan) ei kestä ikuisesti, kaikki virtaa ja sitä rataa. Kasvua ja kehitystä.
Kerronpa vielä anekdootin, joka mieleeni tuli muistellessani viikonloppua. Lapsella oli päiväuniaika, isänsä yritti nukuttaa omaan sänkyyn: yli tunnin istui tai makasi hiljaa lapsen vieressä, turhaan. Isän voimat ehtyivät, ja äiti siirtyi remmiin. Lapsi höpisee juttujaan sängyssä, äiti esittää nukkuvaa. Sattumalta lapsi kuitenkin päästää jonkin humoristisen kommentin suustaan (sarjaa "huh huh, kyllä minä nyt olen nukkunut kauan, eikä enää väsytä yhtään"), ja äitiä alkaa vähän naurattaa. Tietenkin lapsi huomaa äidissä elonmerkkejä ja kysyy jotakin (kuten "äiti oletko hereillä?").Äiti vastaa epähuomiossa ("joo, mutta sun täytyy nyt nukkua, on päikkäriaika"). Lapsi vaikenee, ja jää selvästi pohtimaan jotakin. Hetken kuluttua lapsi kertoo päätelmänsä armottoman lopputuloksen: kyllä äiti puhuu helposti ( ja nauraa päälle). Äiti menettää pelin eikä lapsi nuku päiväunia kyseisenä päivänä vaan nousee virkeänä ja iloisena kahden tunnin yrityksen jälkeen ilmoittamaan isälleen "isi kato minä heräsin! Nukuin hyvin hyvin".
Mukavaa tiistaita!
1. & 2. & 3. Kotia kuvina.