Maaliskuun ensimmäinen päivä tarjosi auringonsäteitä mökillä. Mikä energialataus auringonvalosta tuleekaan! Valot ja varjot, kaikki näyttää niin paljon paremmalta. Jopa vaaleanpunaiset Crocsin saappaat. Ovat susirumat, niin rumat, että melkein hienot. Mutta vitsi että ovatkin hyvät! Monta vuotta palvelleet, höyhenen kevyet. Lämpöiset, vaikka ilman villavuorta. Kesät talvet. Ei paljon Huntereissa huvita mökillä lampsia. Eipä meitä siellä kukaan näe.
Huomaatko kolot puunrungossa? Tikka tai mikä lie nakuttaja on tehnyt kerrostalon järvinäkymällä. Kalliita koloja. Kolmikerroksinen talo.
Pieni mutta pippurinen valkoinen karvakasa tutki järvimaisemaa mietteliäänä. Keskittyi tarkkailemaan tytön liikkeitä. Katseli kun tyttö liukasteli jäällä ja perehtyi lähemminkin jään olemukseen. Välillä kuljettiin kuin majakka ja perävaunu. Tyttö ei vielä osaa lukea kissan eleitä ja välillä tulee vähän riitaa. Mökillä on onneksi tilaa, molemmille.
Minä tyhjensin yhden kaapin ja kaappi sai jatkoaikaa Kaislarannan naapurista. Mietin asioita, jotka haluan säilyttää mökissä. Tuo mummun tytölle virkkaama tilkkuviltti on sellainen. Ihana vanhanaikainen, kaunis, itse tehty. Kaikki ei voi olla uutta ja modernia. Mökillä on historia ja sen pitää näkyä.
Sunnuntaina meidät kutsuttiin maistelemaan naapuriin itse oman lätäkön hauesta tehtyjä pihvejä. Nam! Niin hyviä! Kaikille maistui. Seuraksi hauki sai kanttarellimuhennosta, lähimetsän syksyisiä aarteita. Voi että tällainen ruoka on hyvää. Maisemalla ja olotilallakin osuutta asiaan toki. Huomaa pöydällä olevat juustonaksut - tyttö rakastaa niitä, ei ne vahingossa pöydässä olleet :)
Pitkästä aikaa mahtava viikonloppu!