Kuinka väärässä suomalaiset sananlaskut ovatkaan, ei vaatimattomuus kaunista! Kasvien kuningattareksi ei ehdoteta orvokkia tai lemmikkiä, niin kauniita tai viehättäviä kuin ne ovatkaan. Nurkkaan jäävät myös varjoliljat ja kaihonkukat, jotka tuovat eloa hämyisiin kätköihin. Sen sijaan kuningattareksi kruunataan ja paikan auringossa saa huomiota herättävä pioni. Pioni!
Tietystikään kruunattu kaunotar ei näytä miltään ilman perintöprinsessojen siroa läsnäoloa: kauniita kavereita ovat kapealehtiset ja pienikukkaiset seuralaiset. Hopeanhohtoisen härkin valkoiset kukat keventävät muhkean kukkijan olemusta kuin lehtitaikina kermaleivoksen pohjana. Eihän se totta ole, mutta vaikutelma on se, jolla on merkitystä. Ja sitä sirouttakin tarvitaan massan verran, että pikkuiset timanttikorut eivät häviä kaksoisleukojen väliin.
En ole osannut päättää, minkä värisenä pidän pionista eniten. Tumma punainen, voimakas fuksia vai viaton valkoinen? Vai kenties viime viikolla esittelemäni hempeä vaaleanpunainen? Kaikkia, voi kaikkia on niin ilo katsella!
