Aurinko. Lämmin. Kaunista. Kevät!
Lehtiä odotellessa..
Vaikka olenkin itse suuri talven ystävä huomaan kyllä sen ilon ja pirteyden tunteen kun aamulla heräämme M:n kanssa ja tulemme olohuoneeseen auringon säteiden käydessä ikkunoista sisään. Eikä pelkästään se auringonvalo, vaan se että se kaiken lisäksi ihan oikeasti lämmittää.
Tällaisena aurinkoisena ja lämpimänä päivänä sitä kaipaa heti ulos. No ei se ihan niin vain mene kun on tuo tirppana tuossa. Vaikka hinkuisi kuinka ulos aamukahville niin ei auta. Aamutoimille sitä oli ryhdyttävä. Vaipanvaihdot, pesut, puurot, päivävaatteet ym. Sitten kun tirppanan kanssa olivat ne aamun toimet toimiteltu niin oltaisiin voitu lähteä kävelylle. Sisäinen kotikissani kuitenkin tahtoi jäädä kotiin touhuilemaan M:n kanssa.
Odotan sitä, että M oppii käymään itse istumaan ja istuskelee sitten pidempiä aikoja. Konttausta myös innokkaasti odotellaan, sillä ulkona se liikkumismuoto olisi varmasti helpompi. Sitten kun nuo taidot otetaan haltuun niin päästään ihan eri tavalla ulos leikkimään. Nyt ulkoilu on lähinnä sitä vaunuretkeä ja nukkumista.
M:n päiväuniaika kuitenkin koitti pian ja siellä se aurinkokin vielä paistoi. M:n torkahdettua vaunuihin menin intoa puhkuen (kuin joku pikkulapsi :D) hakemaan sisältä kupillisen kahvia ja kameran.
Ei enää oikein sovi lumikola ja pulkat maisemaan.
Nautin ihan ensimmäiset terassikahvit tällä pihalla!
Lenkkarit jalassa, selvä kevään alku.
Aikani kuvailin, kunnes kameran akku vilkutti punaisena. Ei mitään ihmeellistä kuvattavaa ollut omassa pihapiirissä. Kunhan yleisesti tutkiskelin mitä kaikkea sieltä lumen alta onkaan esiin ilmaantunut.
Tuija-penkkikin jo lähes sulana.
Jotenkin on ollut sellainen olen-iloinen-ja-kamalan-pirteä-kun-aurinko-paistaa-ja-elämä-hymyilee päivä. Ei yhtään semmoinen ankea positiivisuus on perseestä fiilis, johon myönnettäköön sorrun joskus.
Kevättä rinnassa siis kohti loppujenkin lumien sulamista.
Aurinko, aurinko lettuja paistaa
( taputetaan käsiä yhteen ),
hauska on auringon lettuja maistaa
( toista kättä pidetään ruokakuppina, toisella poimitaan siitä
leikisti ruokaa suuhun ),
kiipeän puuhun ( käsillä kurotellaan ylöspäin niin kuin kavuttaisiin ylöspäin ),
pistelen suuhun ( jälleen poimitaan suuhun leikisti ruokaa kämmenestä ),
loput voin heittää ukolle kuuhun ( levitetään kädet sylistä levälleen niin kuin heitettäisiin),
sitten käynkin nukkumaan ( kädet pannaan vastakkain toiselle poskelle ja päätä taivutetaan sivulle ),
pikku massuni pullollaan ( hierotaan vatsaa ja hymyillään ).
Voisipa pieni jo lettuja maistella niin onnellisuuspäissäni paistaisin. :)
Keväistä keskiviikkoa ja keväättä rintaan kaikille! :)