Vintage-kauppa ensimmäisen katsastamamme asunnon naapurissa.
Vaihtoonlähtöorientaatiossa kerrottiin viime joulukuussa, että vaihdossa jokainen oppii sietämään epävarmuutta. Silloin en sitä oikein uskonut, koska en normaalisti Suomessa juuri välitä epävarmuudesta ja haluan yleensä suunnitella mahdollisimman tarkasti etukäteen esimerkiksi seuraavan periodin kurssit. Lisäksi Suomessa tunnutaan melkoista järjestelmällisyyttä edellytettävänkin, kun esimerkiksi seuraavan kesän työkuviot pitäisi tietää melkeinpä jo joulukuussa. Niinpä ajattelin, että olisin hyvin järjestelmällinen myös vaihdossa.
Täällä on asiat eri tavalla. Viime viikolla silloinen vuokraisäntämme nimittäin soitti meille ja pälpätti puhelimeen jotenkin näin: "On ilmennyt ongelmia. Ehkä remontoin, ehkä myyn, ehkä voin vuokrata, mutta en sittenkään vuokraa ennen huhtikuuta. Tai ehkä vuokraan aiemminkin, mutta kuka voi nyt jo tietää mitä tapahtuu?" No, emme sitten jääneet odottelemaan, josko ehkä voisimme saada asunnon maaliskuussa, tai sitten emme.
Eilisillan istuimme keittiön pöydän ääressä hieman hysteerisinä ja teimme sotasuunnitelmaa. Nähdäksemme meillä oli kolme ongelmaa:
1) Meillä ei ole kotia.
2) Meillä ei ole hajuakaan, mihin aikoihin kursseja järjestetään, koska Firenzen yliopiston sivuilla ei ole lukujärjestyksiä, ja paikallinen kv-toimisto on auki vain klo 10-13 maanantaista torstaihin. Ei siis 9-15 ma-pe, niinkuin netissä lukee, jotta saattaisimme joskus ehtiä sinne.
3) Meillä ei ole ystäviä, koska orientaatioviikko järjestetään Firenzessä jo nyt, ja minulla on kielikurssin päättökoe vasta perjantaina, joten emme pääse Firenzeen bailaamaan.
Eihän tässä muuten mitään, mutta meidän pitää olla Firenzessä jo lauantaina, neljän päivän päästä!
Olivat hyvät neuvot kalliit. (Consigli di Anna = Annan neuvot.)
Yllätyksekseni olen kuitenkin huomannut, että eipä tuo juuri haittaa. Täällä elää jotenkin niin paljon enemmän hetkessä kuin mihin olen tottunut. Koskaan ei vielä päivällä tiedä, mitä tekee illalla mieli tehdä. Jokainen päivä tuntuu viikolta, koska niin paljon tapahtuu, ja silti aika tuntuu juoksevan kuin siivillä. Tuntuu, kuin eläisi kahta elämää. Kotona Suomessa kaikki on kuulemma ennallaan ja tunnen olevani yhtä läheinen koti-ihmisten kanssa kuin ennenkin. Samalla tuntuu myös siltä, kuin olisin ollut täällä jo vaikka kuinka kauan ja nämä Sienan ihmiset ovat niin kiinteä osa elämääni, että tuntuu ihan kurjalta lähteä Firenzeen. Sitten alkaa taas ihan uusi elämä.
Mahtavaa on ollut kuitenkin huomata, että kaikki järjestyy riippumatta siitä, kuinka vähän tai paljon asioita etukäteen murehtii. Löysimme nimittäin ensin eilen ikivanhan sähköpostin Firenzen yliopistosta, josta avautui yllättäen linkki toimivaan lukujärjestykseen. Nyt tiedämme siis, mihin meidän pitää maanantaina mennä. Lisäksi minulla alkaa ensi viikolla vain yksi kurssi, jota on vain maanantaista keskiviikkoon! Muut valitsemani kurssit järjestetään vasta huhtikuun lopussa. Vapaa-aika, here I come!
Tänään taas menimme Firenzeen katsomaan asuntoa, joka oli viimeinen oljenkortemme ennen kuin olisimme varanneet hostellin ensi viikoksi. Ja asunto oli mukava, siinä on parveke ja se sijaitsee turvallisella alueella keskustassa, vaikka onkin aivan eri puolella kuin yliopisto, eli kävelymatkaa riittää jonkin verran. Vuoraemäntä oli mukava taidehistoriaa opettava arkkitehti, joka teki kanssamme heti vuokrasopimuksen. Nyt pääsemme siis muuttamaan lauantaina!
Junamatkalla Firenzeen huomasimme myös, että vaihtareille järjestettiin tänään illalla kaupunkikierros. Anna päätti sitten aivan spontaanisti jäädä illaksi tutustumaan uusiin ihmisiin, ja näin oli myös kolmas ongelmamme ratkaistu!
Ennen lähtöäni olin myös jonkin verran huolissani siitä, etten löytäisi vaihdosta oman kaltaisiani ystäviä. Onneksi olin siinäkin väärässä. Täällä kaikki on jotenkin niin ihanan avoimin mielin, eikä sillä ole kauheasti väliä, että opiskelemme eri aloja tai että olisimmeko tutustuneet toisiimme "oikeassa elämässä". On niin paljon yhteistä koettavaa ja nähtävää.
Kokkasimme tänään kielikurssiporukalla meillä. Herkullinen pasta carbonara -illallinen muovilautasilta!
Ja jälkiruoaksi Baileys-tiramisù paistinpannulta paremman tarjoiluastian puutteessa!
Tämmöistä täällä. Tällä hetkellä perheen ja ystävien lisäksi on kovin ikävä leipää ja tavallista kahvia. Spelttileipä, kauraleipä, ruispuikulat, alppileipä... Ja päälle voita ja juustoa, kurkkua ja tomaattia; kaikkea mitä ulkomailla ihmetellään. Ja sitten iso kuppi kahvia seuraksi! Espresso on hyvää, mutta ei sitä aina jaksais juoda. Mutta ehkä mulle vielä käy kuten videon amerikkalaisille.