Meillä on nyt koko alkukesän ajan puuhattu uutta terassia, ajatustasolla ja nyt sitten ihan käytännössä! Eilen, ennen illan lettukestejä, mun isä tuli auttelemaan Markoa vanhan terassiosan uusimisessa. Vanhat laudathan oli jo revitty aikapäiviä sitten irti ja viikolla haettiin uudet puut Starkista.
Mun isä on maailman kätevin tyyppi. Se on ensimmäinen jolle soitan jos jotain menee rikki tai tarvitsen jonkun pudottamaan mut maan pinnalle kun mielikuvitus ja visiot lähtevät jälleen lentoon. Siis mitenniin en voi rakentaa vierastaloa meidän tuhannen neliön tontille?
Valittiin kaikista varoituksista huolimatta uritettu puu, joka on mun mielestä tosi kaunista. Tuntuu myös kivalta jalkojen alla.
Hommat etenivät oikein mukavasti, kunnes Marko löysi ihan valtavan sammakon, ja sitä piti sitten pällistellä ties kuinka pitkään. Iskä joutui jo yhdessä vaiheessa pyytämään Markoa takaisin hommiin kun herra Tarkiainen konttasi kukkapenkissä sammakon perässä.
Niin se vaan etenee! Kohta, kun tuo perusosa on valmis, voin hakea kotiin Askosta varaamani kertakaikkisen täydellisen ruokailuryhmän:
Kyllä kelpaa sitten kestittää ystäviä kun lopulta kaikki on vimpan päälle! Paitsi muu puutarha. Ja tietysti vähän masentaa myös se fakta, ettei mulla ole vapaata viikonloppua tiedossa ennen syyskuuta, joten lämpimät kesäillan bileet väistyvät RAPUJUHLIEN tieltä! How cool is that! <3 Vietetään se kesä nyt kuitenkin ensin...