Saimme joululahjaksi hartaasti toivotun veitsitukin. Hyvien, terävien veitsien arvon ymmärtää silloin kun sellaisia ei ole.
Veitsien völjyssä tullut veitsitukki oli melko... no, tukki. Puunvärinen perus veitsitukki.
Oulussa asuessani ostin Akateemisesta Kirjakaupasta tämän tarrakirjan. Olen lapsena kerännyt tarroja, ja rakastan niitä edelleen, mutta harmillisesti nykyään vain tarroille ei löydy yhtä paljon käyttöä kun ei kirjoittele kirjeitä tai koristele kaikkea mahdollista koiranpentutarroilla. Ostin samaisen tarrakirjan myös kummipojalleni joululahjaksi kun en vielä tiennyt kuinka ronskeja kuvia osa tarroista sisälsi. Mutta ainakin poika sisaruksineen on päässyt kikattelemaan irvokkaille kuville. Olen maailman paras kummitäti.
No kumminkin, veitsipukki sai itselleen tarrakuorrutuksen!
Eipä ainakaan ole enää tylsä puunvärinen.