Tunnen suurta, melkeinpä jo sairaalloista vetoa värikarttoihin. Jotenkin ne pienet eriväriset neliöt ja niiden koodinumerot ja joissain jopa vielä parempaa, ihan suomenkieliset nimet saavat minut innostumaan. Tykkään kuljeskella niiden kanssa eri tiloissa, valoissa ja tunnelmissa samalla miettien, mikä sopisi minnekin. Tulisiko pelihuoneeseen vihreää, muuttuisiko eteinen oranssiksi. Ja kun väri on päätetty, alkaa kymmenien eri sävyjen vertailu ja fiilistely. Wasabi on aika ihana, toisaalta niin on myös K388.
Värikarttojen kanssa minulle tulee olo että nyt ei pelleillä. Nyt ollaan tärkeiden asioiden äärellä. Ja niinhän silloin ollaankin. Värit vaikuttavat kaikkeen.
Tässä ollaan valitsemassa keittiön kaappien uutta pintaa. Sinistä on tulossa. Toivottavasti valitsemamme sävy miellyttää meitä myös isommilla pinnoilla kuin vain noissa pienissä somissa neliskulmioissa.
Ikkunan vieressä vasemmalla näkyy jonkin sortin vanha vatkain (ehkä?) jota en ole uskaltanut kertaakaan käyttää. Se on talossa ollut jo kauan mutta luulen että se pienen pintaremontin myötä saa kyytiä.
Tuosta ylemmästä kulmakaapista ajattelimme ehkä poistaa oven jotta saisimme yhden avohyllyn. Aloin myös fantasioimaan hyllypapereista. Vieläkö sellaisia käytetään? Ja sanotaanko niitä edes hyllypapereiksi? No kuitenkin. Sellaisia haluan.
Keittiömme on vanha ja kulunut, mutta koska kaappien ja laatikoiden ovet avautuvat ja sulkeutuvat ongelmitta ainakin suurimmaksi osaksi, ei suurempaan remonttiin ole tarvetta. Ja puupinnathan saa tosiaan melko pienellä vaivalla paremman näköiseksi, mutta tasoista ei enää valkoisia taida saada.
Uunimme on valmistettu Länsi-Saksassa. Niin vanha se on.