Siitä hetkestä asti kun mun herätyskello soi aamulla, mulla on ollut hyvä fiilis. Yksi tuttavakin yritti pilata sen, mutta hei, not today! Kaikki on mennyt ensi sekunneista asti kuin pilvissä leijailen, ja siinä samalla (lieneeko syy-seuraus-suhde? Perhaps) mulla on ollut mieletön inspiraatiobuusti menossa kokoajan.
Tuolla on niin täydellinen sää, että oksat pois. Että mä rakastan lopputalven auringonsäteitä, sitä kevääseen viittaavaa valoa ja raikasta, vieläkin kylmää, ilmaa. Kevät on mun ehdoton lempparia vuodenaikaa, enkä kyllä säästä sen fiilistelyssä yhtään.
Joka kerta kun olen laittanut radion päälle tänään, siellä on soinut hyvä biisi. Viimeksi John Mayer Who says, josta on törkeästi varastettu postauksen otsikkokin. Sori, Johnny. Musta tuntuu, että löydän tään biisin vahingossa joka kevät uudestaan ja aina tuntuu siltä, että kuuntelisin sen ekaa kertaa. YouTubessa voitte jakaa tämän tunteen kanssani.
Me mennään illalla vielä katsomaan Walter Mittyn ihmeellinen elämä, ja kaiken kuuleman jälkeen voin kuvitella että mun inspiraatio ja ideat tulee loppuillasta vaan kasvamaan. Ajankuluksi syön kuitenkin kaksi Runebergin torttua, koska pakkauksessa on kaksi ja mä asun yksin. Puhdasta matematiikkaa.
Saranda
// Today since I woke up it has been all rainbows and sunshine! Hahaa.