Perjantaina pääsin muuttamaan uuteen asuntoon. Aluksi piti vain viedä pienimmät tavarat jotka menee autoon ja huonekalut sitten lauantaina, mutta kaverin kanssa saimme kuin saimmekin kaiken vietyä kahdestaan. Tavaraa ei kovinkaan paljon ollut, koska melkeimpä kaikki laatikot ja irtotavara saatiin yhdellä kerralla tuotua kahdella autolla. Huonekalujen takia sai tehdä sitten muutaman reissun, koska peräkärry oli aika pieni, mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Fiilis edelleen vähän outo, ei iloinen eikä surullinenkaan, mutta asunto on ihana ja hyvällä paikalla.
Lapsetkin ovat sopeutuneet aika hyvin. Attehan nyt ei ymmärrä tilannetta ollenkaan, mutta Milla kyselee vähän väliä "onko tämä meidän uusi koti?" Hän on aika hyvin sisäistänyt tämän, että on mamman koti ja pappan koti ja että hänellä ja Attella on kaksi kotia, välillä ollaan yötä mammalla ja välillä pappan luona. Ensimmäiset yöt ollut molemmilla levottomia, mutta ei mitään kovinkaan akuuttia hätää. Tänään lapset ovatkin ensimmäistä yötä isänsä luona ja saan hetken hengähtää ja ehkä vielä fiksailla asunnolla.
Asunto on siis 57,5m² kaksio, luhtitalon alakerrassa, rauhallisella paikalla ala-asteen ja ammattikoulun läheisyydessä. Tässä hiukan kuvia asunnosta. (kuvat on huonoja koska käytössä vaan Samsung galaxy young)
---
Tähystys myös takana ja mitään muuta näkyvää ei löytynyt kuin väljä ruokatorven läppä. Toki koepaloja otettiin, että jos siellä piilee vielä jotain, mutta stressistä kuulemma johtunee nuo kivuliaat kohtaukset. nyt niitä ei ole onneksi ollutkaan hetkeen. Josko oma stressikäyrä olisi hiukan laskenut.