Syy yksi helmikuun rakastamiselle: Helmikuussa pääsee ensimmäisen kerran möyhentämään multaa. Kyllähän jotkut erikoiset puutarhahullut kylvävät siemeniä multaan jo tammikuussa, mutta minä pitelen hevostani suitsista vielä silloin. Viime kesänä päätin, että hankin puolen vuoden esikasvatusta vaativat taimet valmiina paikallisesta paratiisinkorvikkeesta mieluummin kuin yritän saada tulosta itse. Mutta helmikuun kylvöt, ne aloittavat kasvukauden odotuksen!
Yritin turhaan kasvattaa jättiverbenaa monta vuotta omin neuvoin. Viime keväänä bongasin kuvien kanssa olevan kasvatusaikataulun ja -ohjeet Sarin blogista, ja kasvatus oli helppoa kuin heinän teko ammattilaiselle! Tiedäthän, sellainen ota pussi käteen, avaa se ja ripottele siemenet kosteaan multaan tapainen oheistus toimii hyvin, varsinkin, kun tottelee sitä, mitä itseään viisaampi neuvoo. Kerran onnistuneena voin siis tituleerata itseäni viisaaksi ja jakaa neuvot eteenpäin:
- Kävele kauppaan, katso hyllystä jättiverbenan siemenpussi (yllä kuva siitä) ja osta se. Osta tarvittaessa myös pussillinen kylvömultaa, sumutinpullo ja viinirypälerasia siemenien jatkokäsittelyä helpottamaan.
- Tyhjennä rasia viinirypäleistä ja pese se tiskiaineella, huuhtele hyvin.
- Laita rasian pohjalle pari senttiä kylvömultaa ja painele kerros tasaiseksi.
- Avaa ostamasi siemenpussi sekä sen sisällä oleva varsinainen siemenpussi varoen. Ripottele siemenet harvakseltaan mullan pinnalle joko sormin tai esim. kumipäistä lyijykynää apuna käyttäen: tökkää kumi siemeniin ja rapsi ne siitä kynnen avulla irti ja anna tipahtaa multaan. Voit halutessasi sekoittaa siemenet myös hienoon hiekkaan, laittaa sen suolasirottimeen ja levittää sen avulla tasaiseksi kerrokseksi mullan päälle, mutta hiekan löytäminen keskellä talvea voi olla hankalaa.
- Kostuta multa sumutinpullon hienolla suihkeella hyvin ja sulje rasian kansi.
- Laita rasia viikoksi pöydälle jonkun kosteutta kestävän alustan päälle. Tarkkaile, että mullan pinta ei pääse kuivumaan, sumuta tarvittaessa multaa uudelleen.
- Nosta rasia viikon kuluttua noin kuukaudeksi jääkaapin juureslokeroon, sinne perunoiden viereen.
- Kun viisi viikkoa kylvöstä on kulunut, nosta rasia takaisin huoneenlämpöön ja odottele itämisen alkua. Kyllä niistä vähän alle puolet nousee taimettumaan, kunhan kylvös ei pääse kuivamaan. Malta vain odottaa!
Ja sitten syy kaksi helmikuun rakastamiselle: Puutarhakaupassa ei ole ruuhkaa ja kassan kanssa pääsee juttelemaan siemenkylvöjen ihanuudesta ja kasvien mahtavuudesta, saamaan sellaista aitoa kesänkaipuunvieroitusta. Paikallisen Viherlandian myyjät ovat tässä ihan huippuja, nytkin juttelin kassan kanssa pitkät pätkät siitä, kuinka hieno kasvi verbena on. Sitä paitsi puutarhamyymälän ilma tuoksuu mullalle ja on kosteampi kuin ulkoilma, mikä tekee hyvää myös iholle ja keuhkoille. Kokeile ihmeessä!
Mitäkös me naiset juteltiin? Se meni suurin piirtein näin:
"Ei sitä kukaan muu meillä osannut hehkuttaa mutta minä vaadin, että laitetaan tuohon meidän neliöön taimia. Loppukesästä ne oli niin mahtavia. Pakkasia ennen naksin ne syliin ja vein mökille laiturille muhkeaksi kimpuksi", hehkutti myyjä. Minä tietysti komppasin, mutta koska unohdin latvoa suurimman osan taimista (miksi, oi miksi unohdin?), jäi niistä moni yksivartiseksi kukkakepiksi. Ne, jotka oli latvottu, olivat kepeitä mutta erittäin tukevia, korkeita huojujia purppuraomenapuun ja kirjavalehtisen kanukan vieressä.
Nyt toivon, että siemenistä lähtisi itämään ainakin kymmenen siementä, mieluummin tietysti kaksikymmentä. Paikkoja taimille on pihassa ainakin kolmekymmentä, joten ei haittaisi, vaikka kaikki siemenistä tekisi kasvuun lähdön ihmeen. Pussi lupaa itävyydeksi neljäkymmentä prosenttia, joten toivoa kasvusta on.
Ajattelin muistaa latvoa taimet huhtikuussa, jotta saisin niistä oikeasti tuuheita ja samalla toivon, että kasvukausi olisi yhtä otollinen kuin viime kesänä. Salaa tietysti haaveilen, että taimistani tulisi samanlainen menestys kuin ihailemani Claus Dalbyn verbenat ovat, mutta taidan pitäytyä kuitenkin realistina ja toivoa, että kasvaisivat nyt edes sinne päin kuin viime kesänä. Onhan tässä loppu elämä aikaa opetella sitä, miten näitä vaikeita kasveja kannattaa parhaiten paapoa.
Jotta helmikuun iloa saataisiin jatkettua, aion palata Viherlandiaan tällä viikolla. Nappaan sieltä mukaani pari pussia vihannesten siemeniä ja kysäisen myyjältä samalla, mitä hän piti vinkkaamistani blogeista. Uskon, että hän on ehtinyt rauhallisena hetkenä käymään niitä läpi ja kerätä niistä uusia ideoita. Ensi kesänä minä ja tuhannet asuntomessuilla kävijät voidaan sitten tutkailla, millaisia ideoita heidän näyttelypuutarhastaan voi bongata ja kopioida omalle pihalleen.
