Meinasin tänään nukahtaa sohvalle pikkupoika kainalossani ja kissa mahan päällä, mutta Mikko karjaisi "syömään!" juuri niin, että vain Papu ja Manu olivat kerenneet nukahtaa. Nousin sohvalta jättäen pojan ja kissan nukkumaan. (Huom. Papu ei pyöri unissaan ainakaan yleensä, joten hänet voi jättää sohvalle nukkumaan, kunhan vähintäänkin kuuntelee kokoajan ja ehtii paikalle jos "kyljenkääntöyninä" alkaa kuulua.)
Ruuan jälkeen olisin voinut vielä maata sohvalla, mutta pian molemmat sohvat olivatkin varattuja. On se hassua, miten talon pienimmät valtaavat isomman sohvan, talon isoin pienen sohvan ja minulle ei jääkkään enää tilaa. Olisi kait pitänyt jättää menemättä syömään...
