Ruukussa kasvava lehtipersilja näytti eilen illalla jotenkin elähtäneeltä. Osassa lehtiä oli läpikuultavan rusehtavia laikkuja. Koskin kasviin ja sen syövereistä singahti esiin tolkuton määrä seittivanan päässä roikkuvia vihreitä toukkia. Ne käpristyivät pieniksi mykeröiksi. Hitto sentään. Katsoin läpi muut kasvihuoneen kasvit, jotka vaikuttivat täysin terveiltä. Kannoin toukkapersiljan ulos kasvihuoneesta, kauas. Poimin toukkia pois, sen minkä ehdin. Googlasin vihreitä toukkia koko illan.
Tänään kävin katsomassa persiljaa pihan perukoilla. Tilanne vaikutti rauhallisemmalta kuin eilen. Heiluttelin kasvia, mutta vain yksi toukka benjiköytensä kanssa putkahti esiin. Kasvihuoneessa tilanne oli paha. Toukkia löytyi basilikasta, kurkusta, selleristä, fenkolista ja jopa samettiruususta. Googlasin taas. Kahlasin läpi puutarhakirjoja. Sen jälkeen keräsin pikkutoukkia kasvien lehdiltä ja seittivanojen päästä ja murskasin niitä tusinoittain. Jossain vaiheessa alkoi ällöttää. Suihkutin kasvit mäntysuopaliuoksella. Nyt toivon parasta ja pelkään pahinta.
Hyötypuutarhan hyysääminen on ihanaa, paitsi tällaisina päivinä. Perkeleen toukat. Harmittaa niin vietävästi.