On jälleen otettu uusi kehitysloikka! Leikkiminen! Voi että kun lapsi vaan yhtäkkiä osaakin kaikenlaista.
Tähän asti M:n "leikit" on ollut sellasta touhuilua, jossa ei (aikuisen silmin siis) oo mitään seurauspointtia tai sen suurempaa ajatusta kun jonkun asian tekeminen. Tällasia on esimerkiks palikoiden ja legojen pinoominen, pikkuauton huristaminen lattialla, kirjojen kuvien katselu ja pehmolelun halailu. Mutta nyt M on löytänyt nuken, ja leikeissä on oikein kunnon draamankaari.
Leikki alkaa kanniskelemalla nukkee ympäriinsä, nukkee välillä halaten. Sitten M laittaa nuken vaunukoppaan ja ilmottaa moneen kertaan nukkee osotellen, "auvva! ukkuu! yhyyhyy!" (tekee tekoitkua). Hetken päästä M ottaa nuken vaunukopasta ja vie pöydän ääreen, laittaa nuken syöttötuoliinsa ja ottaa pöydältä lusikan (tai menee kolisutteleen laatikkoo sellasen saadakseen), ja on syöttävinään nukkee. Sitten M totee "tiitti", ottaa nuken kainaloon ja lähtee taas kuljeskeleen sen kanssa ympäriinsä. Usein nukke menee taas pian nukkuun. Auvva! Ukkuu! Yhyyhyhyy! Välillä M laittaa nuken omalle pienelle tuolilleen istuun, vetää peiton päälle ja kikattaa nuken kanssa kukkuu-leikkiä.
Edellisen kerran olin ylpee M:n "uudesta leikkimistaidosta, joka osotti sen olevan jo äärettömän älykäs" sillon, kun se hoksas laittaa sukan pieneen purkkiin, kääntää purkin ylösalasin ja tiputtaan sukan, laitto sukan uudestaan purkkiin, tiputti, nosti... siihen verrattuna tätä nukkehommaa voi jo sanoo ihan oikeeks leikkimiseks. Mut oli se sukkahommakin kyllä tosi hieno keksintö.
Mitähän seuraavaks tulee, kauppaleikki ainakin häämöttää! Tai ei ehkä ihan vielä häämötä, mut orastavaa alkua tässä on.