Ajattelin, että ukkolaukkapenkkini kukinta on jo ohi, mutta mitä vielä! Olen onnistunut (vahingossa) piilottamaan sinne erinäisiä taimien alkuja niin, että se on sievä fuksian ja anilliinin punainen väriläiskä pihallamme. Ihailen nurkkaa omistajan elkein ja koen salaista (avointa) ylpeyttä. Tämä on minun aikaansaannokseni!
Välillä tuntuu, että suuri suunnittelu tuottaa pelkkää epäonnistumista ja ekstemporetuotokset, kuten nyt vaikka tämä rinteenpäällystää rajaava aidanne, kelpaisivat suurten puutarhainspiraatioiden kirjaan.
Haaveilin rungollisista marjapensaista ja kun viime syksynä huomasin niitä poistomyynnissä pilkkahintaan, ei sisäinen sulovileenini voinut vastustaa tilaisuutta. Koskaan ei kannata hankkia mitään vain kahta kappaletta, joten hamstrasin varrellisia punaviinimarjapensaita kolme ja yhtäkkiä niille oli keksittävä paikka. Kun salaa ostaa, on parasta istuttaa näkyvästi (koska piiloista osaa jokainen epäileväinen puoliso etsiä tuhlauksen kohteita) ja keksiä mahdollisimman pätevä syy. Kyllä, meillä oli ehdottomasti katkaistava suora näköyhteys tieltä alapihalle ja siitä vielä naapurien kerrostalon yläikkunoihin, eikös juu?
Näkösuojaksi tätä voi kutsua ehkä viiden vuoden kuluttua ja kuivuus on tehnyt sen, että marjojakin on tulossa vain pieni määrä - elleivät rastaat ehdi sadolle ensin.
Tänä vuonna olen vain ihmetellyt, kuinka hyvin marjapensaiden juurelle eksyneet kasvit sopivat toisiinsa. Kaikki on istutettu sinne vähän vahingossa ja siksi, että niitä on ollut. Ukkolaukkoja sattui tulemaan kaksisataa ylimääräistä, pakkohan ne oli johonkin istuttaa. Siis tähän! Rinteeseen upotetut (ja lahjoituksena pelastetut) pensasangervot paljastuivat puolestaan tänä kesänä ilmeisesti ruusuangervoksi, sellaiseksi tummaksi, joka on kuin tarkoitettu muiden kasvien värimaailmaan. Jipii!
Tämän hopeapeipin olemassaolon tiesin, mutta en tiennyt, että sen kukka sopii noin hyvin penkin kokonaisilmeeseen. Taustalla sitä täydentävät myös sitruunan aromia levittävät tuoksukurjenpolvet. Niitä ei oikeastaan erota, sillä ne toistavat värikokonaisuutta jetsulleen.
Enää en raaski edes siirtää tuota kiven lohkaretta tuosta penkin reunasta, sillä sekin toistaa kokonaisuuden värejä. Tuon multakasan tuosta taustalta kärrään kuitenkin kitukasvuisille pensaille, niin ehkä jo ensi kesänä näiltäkin nurkilta voi ottaa laajempikulmaisia kuvia.
Näin hyvä kokonaisuus saa minut epäilemään, että olen kuitenkin ehtinyt suunnittelemaan viime kesänä jotain. Ei kai tällaista voi vain vahingossa sattua?
Mitä mukavia vahinkoja sinun pihastasi löytyy?
